Historia

Härkälän kartanolla on pitkä historia. Sen vaiheet alkavat vuodesta 1594, jolloin Ruotsin kruunun kuningas liitti maat läänityksenä sotaeversti ja käskynhaltija Anders Larssonille. Läänityksilleen hän perusti Someron ensimmäiset kartanot Härkälän ja Jurvalan, luultavasti samoihin aikoihin. Läänitys muuttui myöhemmin lahjoitukseksi. Löydetyissä lähteissä Härkälä mainitaan säterikartanona rälssitilojen luettelossa vuonna 1613. Vuoden 1682 reduktiomaakirjaan sisältyvässä säteriluettelossa on Härkälästä merkintä: Maakirjasta poisjätetty: Härkälä. Hyvin rakennettu, viljelijänä varapresidentin tytär Clas Jägerhornin leski, jolla on oma karja ja palvelusväki.

Tila pysyi saman suvun hallussa aina vuoteen 1746 saakka. Seuraavan 30 vuoden aikana kartano vaihtoi omistajaa useaan kertaan. Sen osti kapteeni Nils Burtz vuonna 1777. Hänen tyttärenpoikansa Carl P E Gadd seurasi laamanni-isänsä jalanjälkiä. Laamannin virasta hän eteni senaatin prokuraattoriksi (nyk. oikeuskansleri) ja sieltä hän siirtyi Viipurin hovioikeuden presidentiksi. Carl Gaddin jäädessä lapsettomaksi ja äitinsä kuoltua hän möi kartanon vuonna 1846. Kartano vaihtoi jälleen monta kertaa omistajaa kunnes Valtio osti tilan 1905 ja se jaettiin 94 tilaan. Someron kunta osti kartanon 1920 -luvulla ja perusti siihen kunnalliskodin. Kartanon päärakennusta jatkettiin 16,5 metrillä etelään päin ja sen viereen rakennettiin kulkutautisairaala. Kunnalliskoti ja sairaalatoiminta siirrettiin pois huhtikuussa 1979 ja Härkälän kartano päätyi apteekkari Mäkelälle. Sen jälkeen se oli ateljeena, kesäasuntona ja varastona vuoteen 2005 asti, jolloin Soili Suominen-Hurme ja Raino Hurme ostivat kartanon.

Nykyisen päärakennuksen rakennutti kollegereistraattori Emil Reinhold Gammel v.1882. Rakennuksen perusta on luonnonkiveä, julkisivut on vuorattu vaihdellen vaaka- ja pystyponttilaudoituksella ja satulakatto on päällystetty saumapellillä. Pihan puolella on kaksi satulakattoista kuistia, joista suuremmassa on koristeena uusgoottilaiset teräväkärkiset ikkunat. Someron kunta muutti kartanon vanhainkodiksi 1920 ja jatkoi rakennusta samaa tyyliä noudattaen betoniperustaisena. Sisältä purettiin kaakeliuunit ja huonejärjestystä muutettiin toimintaan sopiviksi. Lukuisia saleja pienennettiin ja pitkä keskikäytävä halkaisi 50 metrisen rakennuksen. Vuodesta 1979 vuoteen 2005 rakennus oli paljon tyhjillään, mutta toimi mm. varastona, ateljeena ja kesäasuntona. Nykyisten omistajien aikana rakennuksessa aloitettiin mittava peruskorjaus. Suunnittelun lähtökohtana oli palauttaa perinteitä kunnioittaen kartanon vanhapuoli mahdollisimman alkuperäiseen huonejakoon sekä kunnostaa kartanoa ympäröivä puistoalue niemekkeineen ansaitsemaansa asuun.

Kuvassa kunnalliskodin käytävä jouluna 1957

Katso myös: Wikipedia ja Pertti Toukkarin sivut, sekä Somero-Seura